torstai 24. lokakuuta 2013

Horesin Koivuniemen-viikonlopusta

Koivuniemi on jo pakattu talviteloille, mutta ensi kesänä se aukeaa taas. Mikä Koivuniemi? Mikä Hores? Vieraskynässä tällä kertaa Mari, aiheena Horesin kesäviikonloppu.

Moni meistä on tietoinen rakkaasta osakuntamökistämme, joka sijaitsee Hausjärven Oitissa ja on aina kesäisin osakuntalaisten käytettävissä. Tietämättömille tiedoksi, että Oitti puolestaan on kaltaisekseen pikkupaikkakunnaksi erittäin hyvin saavutettavissa julkisilla liikennevälineillä: junat suostuvat kulkemaan kumpaankin suuntaan peräti kerran tunnissa! Matka-aikakaan ei muodostu kohtuuttoman pitkäksi. Ei pidä myöskään vähätellä Koivuniemen Facebook-ryhmän merkitystä, koska yksityisautoilevat osakuntalaiset aina välillä kertovat siellä matka-aikeistaan ja tarjoavat kyytiä. Itse Oitin keskustassa öllöttää pari kauppaa ja Alko, joten edes matkaeväitä ei tarvitse pakata kotoa mukaan. Paikkakunnan mainittavin ja kenties ainoa nähtävyys on legendaarisessa maineessa oleva Villiminttu-baari, jonne itse en ole vielä kertaakaan uskaltautunut.

Koivuniemessä voi puuhastella kaikenlaista, esimerkiksi lojua laiturilla tai auttaa kesäisäntää tiskaamisessa. Myös esimerkiksi saunan peseminen voi olla yllättävän hauskaa. Eräs civis mainitsi makoilleensa joskus mainitulla laiturilla tenttikirjaa lukien, ja itse koettelemuskin oli kuulemma mennyt läpi. Viikonloppuisin osakunnan kerhot ja valiokunnat tapaavat järjestää kaikenlaista toimintaa. Jokaisen osakuntalaisen olisi suotavaa käydä tutustumassa mökkiimme ainakin kerran juurikin hienojen tapahtumien ja miljöön takia. Vaikka ei erityisemmin pitäisikään menosta ja melkeestä, keskellä viikkoakin voi vaikka tulla ihailemaan viljavaa hämäläistä maisemaa. Yhteismajoitusskeptikot voivat yöpyä vaikka omassa teltassa pihalla.

Itse opin jännähköjä uusia asioita Horesin (Hämäläis-Osakunnan reserviläiset) viikonloppuna, jolloin kävimme marssilla. Marssi itsessään kesti noin “kymmenen” kilometriä suuntaansa. Asiaan kuului toki myös erilaisten aseiden kokeilua ja hernekeiton syömistä. Ensimmäistä kertaa elämässäni uskaltauduin ampumaan, ja todistettavasti ainakin kerran jopa osuin kohteeseeni. (Tai ainakin niin minulle väitettiin.) Ampuminen oli yllättävän hauskaa, joten tämä voi olla alku uudelle, upealle harrastukselle. Epäilen tosin olevani vahvasti estynyt osallistumaan ratavuoroille ajankäytöllisistä syistä. Ainakin pääsin vanhasta, toimimattomasta paistinpannusta tyylillä eroon.

Jos missasit mahdollisuutesi kokeilla ampumista Horesin kanssa kesällä, ei huolta, sillä ratavuorot jatkuvat taas syksyllä. Jos missasit koko Koivuniemessä käymisen, ei silti huolta. Kesä tulee ensi vuonnakin. Ainakin toivottavasti...

Onnellinen fuksikin pääsi kokeilemaan ampumista Hämeen kesässä


Toisin kuin Mari, historioitsija on vieraillut Villi-Mintussa useammankin kerran. Onneksi niistä kerroista ei ole kuvia. Sen sijaan kesämuistoja fiilistellessä piti kaivaa pari kuvaa itse Koivuniemestä tähän vielä. Kuten Mari sanoikin, siellä kannattaa käydä. Jostain typerästä tekosyystä johtuen en käynyt siellä vielä ensimmäisenä osakuntakesänäni, mutta sen jälkeen siitä onkin tullut rakas.


Grilli on käytössä yleensä pariinkin kertaan päivässä

Takapihaa. Tilaa riittää: yläkerrassa on useita kerrossänkyjä, sänkyjä ja patjoja.

Pursijärvi. Kuvia tyhjästä laiturista saa vain pilvisenä päivänä.