Yliopistomuseo ja ilvesbongailua

Tulipa tuossa päivänä eräänä suunnattua Yliopistomuseoon. Vaikka en kovin kulturelli ihminen olekaan, museoreissu oli yllättävän mielenkiintoinen ja oli harmi, ettei minulla ollut aikaa viettää siellä puoltatoista tuntia enempää.

Museo itsessään on jo hieno rakennus. Snellmaninkatu 3 on aivan keskustassa, helposti löydettävissä.

Kateellisena katsoin Suomen ensimmäisen naisylioppilaan Marie Tschetschulinin lyyraa. Ei ole ihan noin prameaa meikäläisellä. Ajat muuttuu. Eipä meillä toisaalta enää ole samanlaisia varoituskirjeitäkään - samassa vitriinissä oli esillä kaavakepohja, jolla annettiin varoitus siitä, että opiskelija oli nähty juopuneena yleisellä paikalla.

Museossa esiteltiin myös opiskelijaelämän arkea. Opiskelija-asunto muutaman vuosikymmenen takaa saattoi näyttää fiilikseltään tältä:

Kun katsotaan vähän tarkemmin, mitäs siellä hyllyssä onkaan...

Kas, Hämäläis-Osakunnan historia osat 1 ja 2. Museossa oli kerrottu osakunnistakin vähän laajemmin.

Ilveshavaintoja tein tuossa aiemmin keväällä jo, törmäsin nimittäin tällaiseen saippuaan:

No on siinä kyllä erinomaisesti valittu nimi saippualle! Onneksi ei ollut tarvetta, joten ei ollut pakko ostaa.

Sitsit - se, mistä sinun ei kuulu jäädä paitsi

Historioitsijan mielestä sitsit ovat olleet akateemisessa kulttuurissa sellainen asia, jota tulee varmasti kaipaamaan vielä vanhana. Kun tulin Osakunnalle, minulle kerrottiin, että sitsit ovat akateeminen pöytäjuhla, jossa syödään kolmen ruokalajin illallinen, nautitaan ruokajuomista ja lauletaan. Ja että minäkö laulaisin? Mieleen tulivat lähinnä päättäjäisjuhlien kamalat yhteislaulut, joita en laulanut koskaan peruskoulussa tai lukiossa. Koska kaikkea pitää kokeilla, kyllä minäkin sitten sellaisiin osallistuin, kun niin kovasti suositeltiin. Ja lauloin.

Hämäläiset sitsit 2013 - kattaus valmiina

Aika tarkkaan tuo kuvaus pitää paikkansa, sitsit ovat juuri tuota. Mutta ennen kaikkea ne ovat tapahtuma, jossa tutustutaan uusiin ihmisiin tai turistaan vanhojen tuttujen kanssa, pidetään hauskaa - ja sen ohella syödään, juodaan ja lauletaan.

Sitseille tullessa sitsikulttuurista ei tarvitse osata mitään. Laulunjohtaja, joka myös yleensä ohjaa sitsien kulkua, kertoo kyllä erityisesti fuksisitseillä, miten homma toimii. Jos fuksisitsit jäävät välistä, vieruskaverit auttavat varmasti enemmän kuin mielellään, ellei laulunjohtaja kertaa sitsietikettiä juhlan alussa.

Ainoat haastavat asiat, jotka ensimmäisillä sitseillä tulevat vastaan, ovat a) ilmoittautuminen ajoissa ja b) oman paikan löytäminen pöydästä. Siihen auttaa pöytäkartta ja paikkakortit. Jos tämä tehtävä onnistuu, loppu sujuu kuin tans... ei kun, laulu.

Sitseille tarvitset mukaan vain itsesi. Osakunnan laulukirjoja saa ostaa toimistolta, mutta lainaksi juhlan ajaksi laulukirjat löytyvät myös pöydistä. Oma laulukirja on siitä mukava, että sinne voi kerätä muistoja, kirjoituksia sitseillä vieressä istuneilta tai muilta sitsaajilta. Jos haluat tulla avecin kanssa, kerro asiasta ilmoittautuessasi, jotta paikkanne plaseerataan oikein.

Hämäläiset sitsit 2013

Sitsien pukeutuminen vaihtelee vähän eri sitsien mukaan, mutta pukukoodia ei ainakaan fuksisitseillä tarvitse niin stressata. Miehet tuppaavat tulemaan niihin puvussa ja naiset erilaisissa juhlavammissa vaatteissa - fuksisitseillä kelpaa varmasti myös vaikkapa arkista juhlavampi yläosa ja hame, miksei vaikka jakkupukukin, mutta kukaan ei estä vaikkapa pikkumustankaan käyttöä. Sitsien ilmoittautumisohjeissa tulee yleensä info pukukoodista. Vuosijuhlissa (jotka ovat vähän eri asia kuin sitsit, vaikka yhteisiä piirteitä löytyy) etiketti taas on tarkempi ja pukeutuminen arvokkaampaa, mutta noin pääsääntöisesti mitään erityisiä iltapukuja ei tarvitse sitsejä varten lähteä ostamaan. Allekirjoittanut on noin yleensä pääsääntöisesti ylipukeutunut sitseille, mutta meikäläinen tulee meikäläisen näköisenä. Ei ainakaan vielä ole tullut noottia asiasta. Mariannekarkin värinen osakuntanauha, jos sellaisen on jo saanut tai hankkinut, kiinnitetään asuun myös.

Niin, se juomapuoli. Sitseille on aina tarjolla myös alkoholiton vaihtoehto, ja olenpa minäkin sellaisen pariin kertaan ottanut. Riippumatta alkoholista, minulla on ollut kivaa aina - uskallan väittää, että sitsit sopivat myös alkoholista syystä mistä tahansa kieltäytyville, eikä juomattomuutta katsota kieroon. Mutta jos se alkoholi maistuu, niin kyllähän siellä rohkaisuryypyn voi laulamiseen ottaa. Tai pari.

Historioitsija suosittelee jokaiselle sitsejä vielä käymättömälle lämpimästi tutustumista akateemisiin pöytäjuhliin. Viimeistään käytännössä oppii, mitä tarkoittaa juhlissa kuulemasi silentium ad verbum, cantus ex est tai milloin sinun oletetaan huutavan fiducit. Sitsietiketti löytyy myös laulukirjasta, mutta kuten mainittua, mitään ei tarvitse osata valmiiksi. Seitsemän vuoden ajan sitseillä käyneenä Historioitsijakin joutuu aina palauttamaan joka kerta uusiksi mieleen, minne suuntaan sitä pitikään skoolata laulun päätteeksi... Skoolaamisen jälkeen pääset jatkamaan syömistä, mutta älä ihmettele, jos ruoka on kylmää. Hyvillä sitseillä lauletaan niin paljon, että ruuan pitää olla kylmää.


Ensimmäiset sitsit tänä syksynä ovat Juristikerhon fuksisitsit 25.10. Ne ovat avoimet myös muillekin kuin juristiopiskelijoille, mutta jos poikkitieteelliset, koko Hämäläis-Osakunnan sitsit kiinnostavat enemmän, Osakunnan fuksisitsitkin ovat aika lähellä: 1.11.2013. Seuraa ilmoittautumisohjeita HO-sähköpostilistalta. Tavallisten sitsien hinta on hyvin opiskelijaystävällinen, minusta jopa uskomattoman halpa kolmeen ruokalajiin nähden.