keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Fuksisitsit

 
1.10. vietettiin Osakunnalla fuksisitsejä. Fukseja ja fuksinmielisiä oli saapunut paikalla reippaasti ja urheasti kolmen pitkän pöydällisen verran.



Myös kuraattori tervehti uusia fukseja, joiden toivotaan viihtyvän seurassamme Osakunnalla vielä monta vuotta.


Nättejä ja komeita ihmisiä oli tupa täynnä! Sitseillä laulettiin paljon, koska sitseillä kuuluu laulaa paljon. Alkuillan kappalevalinnat olivat hieman arvokkaampia, mutta aika nopeasti päästiin laulukirjan takaosan mielenkiintoisempiin lauluihin.


Söimme perinteisesti kolmen ruokalajin illallisen, kasvisruokailijoille kuten allekirjoittaneelle oli omansa. Ruoka oli hyvää ja sitä riitti, kiitokset emännistölle! Syöminen keskeytyi säännöllisen epätasaisin välein laulunjohtajan "Silencium ad verbum!"-huutoon, joka tarkoitti sitä, että tulossa oli seuraavan laulun pohjustaminen.

Laulunjohtajan perhepotretti

Laulunjohtaja kunnostautui aasinsilloissa. Jotta lauluun osataan valmistautua oikealla asenteella, pitäähän se nyt spiikata sisään. Kyllä niissä puheissa aina joku aasinsilta lopulta oli! Laulunjohtajan lisäksi myös muutama muu sijaisti häntä ja johti laulua omissa toivekappaleissaan. Kuultiinpa illan aikana myös fuksin puhe.


Osalle eivät kovaan janoon pöydän antimet riittäneet. Tällaista kasautui Historioitsijan viereen. Ja kyllä, se kaatui lähes heti kuvan ottamisen jälkeen.


Kynän kantaminen mukana sitseillä on ihan fiksua. Sillä voi raapustaa terveisensä vieruskaverin laulukirjaan, jos sellainen oma löytyy. Fukseilla niitä ei vielä ollut, joten terveisiä pöytäseuralaisille kirjoitettiin plaseerauskortteihin. Käykää fuksit ostamassa laulukirjat! Minua harmittaa jälkikäteen, kun menin miljardit sitsit ilman omaa laulukirjaa.


Onnekas fuksi voitti arvonnassa vuosijuhlalipun. Vuosijuhlat ovat 16.11. ja sinne kannattaa ehdottomasti suunnata myös. Vuosijuhla on virallisempi tapahtuma, mutta jatkot ovat avoimet myös muillekin osakuntalaisille kuin itse pöytäosuuteen osallistuneille.


Juhlien jälkeen seurasi jatkot Punaisessa Myllyssä. Vielä aamusta havaittavissa oli illan väsyttämää kansaa.

Sitsit, akateemisen elämän parhaita asioita. Jos missasitte nämä, seuraavia älköön kukaan missatko!

torstai 24. lokakuuta 2013

Horesin Koivuniemen-viikonlopusta

Koivuniemi on jo pakattu talviteloille, mutta ensi kesänä se aukeaa taas. Mikä Koivuniemi? Mikä Hores? Vieraskynässä tällä kertaa Mari, aiheena Horesin kesäviikonloppu.

Moni meistä on tietoinen rakkaasta osakuntamökistämme, joka sijaitsee Hausjärven Oitissa ja on aina kesäisin osakuntalaisten käytettävissä. Tietämättömille tiedoksi, että Oitti puolestaan on kaltaisekseen pikkupaikkakunnaksi erittäin hyvin saavutettavissa julkisilla liikennevälineillä: junat suostuvat kulkemaan kumpaankin suuntaan peräti kerran tunnissa! Matka-aikakaan ei muodostu kohtuuttoman pitkäksi. Ei pidä myöskään vähätellä Koivuniemen Facebook-ryhmän merkitystä, koska yksityisautoilevat osakuntalaiset aina välillä kertovat siellä matka-aikeistaan ja tarjoavat kyytiä. Itse Oitin keskustassa öllöttää pari kauppaa ja Alko, joten edes matkaeväitä ei tarvitse pakata kotoa mukaan. Paikkakunnan mainittavin ja kenties ainoa nähtävyys on legendaarisessa maineessa oleva Villiminttu-baari, jonne itse en ole vielä kertaakaan uskaltautunut.

Koivuniemessä voi puuhastella kaikenlaista, esimerkiksi lojua laiturilla tai auttaa kesäisäntää tiskaamisessa. Myös esimerkiksi saunan peseminen voi olla yllättävän hauskaa. Eräs civis mainitsi makoilleensa joskus mainitulla laiturilla tenttikirjaa lukien, ja itse koettelemuskin oli kuulemma mennyt läpi. Viikonloppuisin osakunnan kerhot ja valiokunnat tapaavat järjestää kaikenlaista toimintaa. Jokaisen osakuntalaisen olisi suotavaa käydä tutustumassa mökkiimme ainakin kerran juurikin hienojen tapahtumien ja miljöön takia. Vaikka ei erityisemmin pitäisikään menosta ja melkeestä, keskellä viikkoakin voi vaikka tulla ihailemaan viljavaa hämäläistä maisemaa. Yhteismajoitusskeptikot voivat yöpyä vaikka omassa teltassa pihalla.

Itse opin jännähköjä uusia asioita Horesin (Hämäläis-Osakunnan reserviläiset) viikonloppuna, jolloin kävimme marssilla. Marssi itsessään kesti noin “kymmenen” kilometriä suuntaansa. Asiaan kuului toki myös erilaisten aseiden kokeilua ja hernekeiton syömistä. Ensimmäistä kertaa elämässäni uskaltauduin ampumaan, ja todistettavasti ainakin kerran jopa osuin kohteeseeni. (Tai ainakin niin minulle väitettiin.) Ampuminen oli yllättävän hauskaa, joten tämä voi olla alku uudelle, upealle harrastukselle. Epäilen tosin olevani vahvasti estynyt osallistumaan ratavuoroille ajankäytöllisistä syistä. Ainakin pääsin vanhasta, toimimattomasta paistinpannusta tyylillä eroon.

Jos missasit mahdollisuutesi kokeilla ampumista Horesin kanssa kesällä, ei huolta, sillä ratavuorot jatkuvat taas syksyllä. Jos missasit koko Koivuniemessä käymisen, ei silti huolta. Kesä tulee ensi vuonnakin. Ainakin toivottavasti...

Onnellinen fuksikin pääsi kokeilemaan ampumista Hämeen kesässä


Toisin kuin Mari, historioitsija on vieraillut Villi-Mintussa useammankin kerran. Onneksi niistä kerroista ei ole kuvia. Sen sijaan kesämuistoja fiilistellessä piti kaivaa pari kuvaa itse Koivuniemestä tähän vielä. Kuten Mari sanoikin, siellä kannattaa käydä. Jostain typerästä tekosyystä johtuen en käynyt siellä vielä ensimmäisenä osakuntakesänäni, mutta sen jälkeen siitä onkin tullut rakas.


Grilli on käytössä yleensä pariinkin kertaan päivässä

Takapihaa. Tilaa riittää: yläkerrassa on useita kerrossänkyjä, sänkyjä ja patjoja.

Pursijärvi. Kuvia tyhjästä laiturista saa vain pilvisenä päivänä.

torstai 26. syyskuuta 2013

Yliopistomuseo ja ilvesbongailua

Tulipa tuossa päivänä eräänä suunnattua Yliopistomuseoon. Vaikka en kovin kulturelli ihminen olekaan, museoreissu oli yllättävän mielenkiintoinen ja oli harmi, ettei minulla ollut aikaa viettää siellä puoltatoista tuntia enempää.


Museo itsessään on jo hieno rakennus. Snellmaninkatu 3 on aivan keskustassa, helposti löydettävissä.


Kateellisena katsoin Suomen ensimmäisen naisylioppilaan Marie Tschetschulinin lyyraa. Ei ole ihan noin prameaa meikäläisellä. Ajat muuttuu. Eipä meillä toisaalta enää ole samanlaisia varoituskirjeitäkään - samassa vitriinissä oli esillä kaavakepohja, jolla annettiin varoitus siitä, että opiskelija oli nähty juopuneena yleisellä paikalla.

Museossa esiteltiin myös opiskelijaelämän arkea. Opiskelija-asunto muutaman vuosikymmenen takaa saattoi näyttää fiilikseltään tältä:


Kun katsotaan vähän tarkemmin, mitäs siellä hyllyssä onkaan...


Kas, Hämäläis-Osakunnan historia osat 1 ja 2. Museossa oli kerrottu osakunnistakin vähän laajemmin.

Ilveshavaintoja tein tuossa aiemmin keväällä jo, törmäsin nimittäin tällaiseen saippuaan:


No on siinä kyllä erinomaisesti valittu nimi saippualle! Onneksi ei ollut tarvetta, joten ei ollut pakko ostaa.

torstai 19. syyskuuta 2013

Sitsit - se, mistä sinun ei kuulu jäädä paitsi

Historioitsijan mielestä sitsit ovat olleet akateemisessa kulttuurissa sellainen asia, jota tulee varmasti kaipaamaan vielä vanhana. Kun tulin Osakunnalle, minulle kerrottiin, että sitsit ovat akateeminen pöytäjuhla, jossa syödään kolmen ruokalajin illallinen, nautitaan ruokajuomista ja lauletaan. Ja että minäkö laulaisin? Mieleen tulivat lähinnä päättäjäisjuhlien kamalat yhteislaulut, joita en laulanut koskaan peruskoulussa tai lukiossa. Koska kaikkea pitää kokeilla, kyllä minäkin sitten sellaisiin osallistuin, kun niin kovasti suositeltiin. Ja lauloin.

Hämäläiset sitsit 2013 - kattaus valmiina

Aika tarkkaan tuo kuvaus pitää paikkansa, sitsit ovat juuri tuota. Mutta ennen kaikkea ne ovat tapahtuma, jossa tutustutaan uusiin ihmisiin tai turistaan vanhojen tuttujen kanssa, pidetään hauskaa - ja sen ohella syödään, juodaan ja lauletaan.

Sitseille tullessa sitsikulttuurista ei tarvitse osata mitään. Laulunjohtaja, joka myös yleensä ohjaa sitsien kulkua, kertoo kyllä erityisesti fuksisitseillä, miten homma toimii. Jos fuksisitsit jäävät välistä, vieruskaverit auttavat varmasti enemmän kuin mielellään, ellei laulunjohtaja kertaa sitsietikettiä juhlan alussa.

Ainoat haastavat asiat, jotka ensimmäisillä sitseillä tulevat vastaan, ovat a) ilmoittautuminen ajoissa ja b) oman paikan löytäminen pöydästä. Siihen auttaa pöytäkartta ja paikkakortit. Jos tämä tehtävä onnistuu, loppu sujuu kuin tans... ei kun, laulu.


Sitseille tarvitset mukaan vain itsesi. Osakunnan laulukirjoja saa ostaa toimistolta, mutta lainaksi juhlan ajaksi laulukirjat löytyvät myös pöydistä. Oma laulukirja on siitä mukava, että sinne voi kerätä muistoja, kirjoituksia sitseillä vieressä istuneilta tai muilta sitsaajilta. Jos haluat tulla avecin kanssa, kerro asiasta ilmoittautuessasi, jotta paikkanne plaseerataan oikein.

Hämäläiset sitsit 2013

Sitsien pukeutuminen vaihtelee vähän eri sitsien mukaan, mutta pukukoodia ei ainakaan fuksisitseillä tarvitse niin stressata. Miehet tuppaavat tulemaan niihin puvussa ja naiset erilaisissa juhlavammissa vaatteissa - fuksisitseillä kelpaa varmasti myös vaikkapa arkista juhlavampi yläosa ja hame, miksei vaikka jakkupukukin, mutta kukaan ei estä vaikkapa pikkumustankaan käyttöä. Sitsien ilmoittautumisohjeissa tulee yleensä info pukukoodista. Vuosijuhlissa (jotka ovat vähän eri asia kuin sitsit, vaikka yhteisiä piirteitä löytyy) etiketti taas on tarkempi ja pukeutuminen arvokkaampaa, mutta noin pääsääntöisesti mitään erityisiä iltapukuja ei tarvitse sitsejä varten lähteä ostamaan. Allekirjoittanut on noin yleensä pääsääntöisesti ylipukeutunut sitseille, mutta meikäläinen tulee meikäläisen näköisenä. Ei ainakaan vielä ole tullut noottia asiasta. Mariannekarkin värinen osakuntanauha, jos sellaisen on jo saanut tai hankkinut, kiinnitetään asuun myös.


Niin, se juomapuoli. Sitseille on aina tarjolla myös alkoholiton vaihtoehto, ja olenpa minäkin sellaisen pariin kertaan ottanut. Riippumatta alkoholista, minulla on ollut kivaa aina - uskallan väittää, että sitsit sopivat myös alkoholista syystä mistä tahansa kieltäytyville, eikä juomattomuutta katsota kieroon. Mutta jos se alkoholi maistuu, niin kyllähän siellä rohkaisuryypyn voi laulamiseen ottaa. Tai pari.

Historioitsija suosittelee jokaiselle sitsejä vielä käymättömälle lämpimästi tutustumista akateemisiin pöytäjuhliin. Viimeistään käytännössä oppii, mitä tarkoittaa juhlissa kuulemasi silentium ad verbum, cantus ex est tai milloin sinun oletetaan huutavan fiducit. Sitsietiketti löytyy myös laulukirjasta, mutta kuten mainittua, mitään ei tarvitse osata valmiiksi. Seitsemän vuoden ajan sitseillä käyneenä Historioitsijakin joutuu aina palauttamaan joka kerta uusiksi mieleen, minne suuntaan sitä pitikään skoolata laulun päätteeksi... Skoolaamisen jälkeen pääset jatkamaan syömistä, mutta älä ihmettele, jos ruoka on kylmää. Hyvillä sitseillä lauletaan niin paljon, että ruuan pitää olla kylmää.


Ensimmäiset sitsit tänä syksynä ovat Juristikerhon fuksisitsit 25.10. Ne ovat avoimet myös muillekin kuin juristiopiskelijoille, mutta jos poikkitieteelliset, koko Hämäläis-Osakunnan sitsit kiinnostavat enemmän, Osakunnan fuksisitsitkin ovat aika lähellä: 1.11.2013. Seuraa ilmoittautumisohjeita HO-sähköpostilistalta. Tavallisten sitsien hinta on hyvin opiskelijaystävällinen, minusta jopa uskomattoman halpa kolmeen ruokalajiin nähden.

torstai 2. toukokuuta 2013

Wappubileet valokuvaajan linssien läpi

Vappuna pidetään Hämiksen neljästä vuosittaisesta suurbileestä (kausien avajaiset, joulu, vappu) se kaikkein suurin.

Itse olin osakuntafuksina vappubileissä nyt ensi kertaa ja vaikka olinkin kuullut myytyjen lippujen lukumäärästä (paljon), väen ja hälinän määrä yllätti. Saapuvien ihmisten jono jatkui sisäpihalta kadulle, ja sisätiloissa osa tiloista olikin aika täynnä.

Pienen sopeutumisviiveen jälkeen tavoitteena oli aloittaa bileiden taltiointi ottamalla intensiivisenä tunnetusta Kuulokediskossa-yhtyeestä pari kuvaa, mutta keikka oli jo ohi ja tila alkoi täyttyä teekkarihymniä varten kokoontuvista tupsuhattuisista ihmisistä. Myöhemmin ruokalassa soitti bilemusiikkiin keskittyvä bändi. 








Ilta sujui omalta osaltani rennosti. Tunnelma oli hyvä ja ihmiset olivat pääosin hyvin ystävällisiä valokuvaajaa kohtaan vaikka hieman yritettiinkin alkoholilla täytettyä suihkupulloa suuhun työntää... Eräs kaverini kertoi hieman anekdoottia yksinäisistäkin miehistä, mutta se ei bileiden yleisilmeessä näkynyt.

Omalta osaltani illan yksi kohokohta oli se, kun törmäsin erääseen ala-asteaikojen parhaista ystävistäni jota en ollut nähnyt vuosiin.





Hämisläisiä biletyöntekijöitä ;)


Seuraavana päivänä tuli myös käytyä pikaisesti osakunnalla. Tunnelma oli rauhoittunut.






Lisää kuvia tapahtumasta voi löytää Hämäläis-Osakunnan kuvagalleriasta (kaikki kuvat -> 2012-2013 -> Hämiksen Wappu 2013). Katselu vaatii salasanan.


Vladimir Heiskanen
osakunnan valokuvaaja

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Yhteistyö on voimaa - uuden kuraattorin tervehdys

Osakunta on jäsenensä. Vaikka meillä on historiaa ja perinteitä, ne ovat vain johdantoa. Vaikka meillä on tiloja ja välineitä, ne ovat vain rekvisiittaa. Jäsenet ovat osakunta ja yhteistoimintamme on osakunnan elämä.

Osakuntana olemme osin ylioppilaspoliittinen organisaatio, osin opintoja tukeva ja osin käytännön elämääkin helpottava järjestö. Osakunnan ytimessä eivät kuitenkaan ole annetut hyödyt, vaan yhteistyö. Toimimalla yhdessä tulemme osaksi jotakin suurempaa. Oli kyse Koivuniemen kevättalkoista, tanssitreeneistä tai linturetkestä Vanhankaupungin lahdelle, toimintamme mahdollistuu sillä, että haluamme tehdä jotakin yhdessä. Yhteistyössä aikaansaamme asioita, joita muutoin emme voisi.

Yhteistyön ulottuessa yhä uusiin ihmisiin mahdollistuvat myös yhä uudet asiat. Nyky-osakunta on rakennettu menneiden polvien toiminnan varaan ja aikanaan meidän toimintamme on pohjana toisten aikaansaannoksille. Kerhojen tehdessä yhteistyötä syntyy uudenlaista toimintaa. Ihmisten kohdatessa toisiaan syntyy uusia ideoita.

Tavoitteenani on elävä osakunta, jossa jäsenet kokisivat olevansa enemmän kuin vain jonkin kerhon jäseniä tai jonkin viran suorittajia. Tavoitteenani on, että Hämäläis-Osakunnan jäsenyys olisi mahdollisuus yhä uusiin asioihin - että jäsenyyden myötä olisi luontevaa päätyä ensi kertaa oopperaan tai lätkämatsiin, jutella yötä myöten uusien ihmisten kanssa ja kysyä neuvoa fysiikan laskareihin ihmisiltä, joita ei ennestään tunne.


Pekka Hassinen,
Hämäläis-Osakunnan kuraattori

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Ilveshiihto

Kuva: Tapio Kauma

Ilveshiihto on vuosittainen tapahtuma, jolla on jo pitkät perinteet. Siinä käytetään suksia, lähtijöitä on paljon ja niillä on hirvittävästi muonaa sun muuta mukana. Siinä on about kaikki, mitä Historioitsija Ilveshiihdosta tietää. Edellisestä hiihtokerrastani kun on aikaa yli 13 vuotta. Tapahtui se sentään Hämeessä silloin. Siksi onkin ehkä parempi, että Ilveshiihdosta kertoo joku tänä vuonna mukana ollut. Annetaan siis puheenvuoro Emilille:

Kuva: Aki Kutvonen



Hämeen kultamailla

Osakuntamme suurin ja kaunein urheilutapahtuma Ilveshiihto hiihdettiin jälleen voitokkaasti. Kyseessä on eräs Suomen pitkäikäisimpiä laturetkiä eikä edes lumen puute ole estänyt sen järjestämistä. Tänä vuonna hiihtelimme Ruovedeltä Lahteen ja tutustuimme paikallisiin kuntiin ja Hämeen ylivertaiseen luontoon

Kuten tapaan kuuluu, nautimme kuntien vieraanvaraisuudesta, yövyimme kouluilla ja kuulimme kuntien esittelyjä. Ja ennen kaikkea hiihdimme.

Koululiikunta on ikävästi vierottanut suomalaisia hiihdosta ja monilukuiset ovat nekin osakuntatoverit, jotka ovat ilveshiihtoa vältelleet epäluulosta koko lajia kohtaan. Ilveshiihtoon mennään mahtavalla porukalla ja hyvässä hengessä ja se onkin mitä parhain tapa karistaa hiihtovastaisuutensa menneisyyteen. Samalla tulee kuin varkain tutustuttua Hämeen kuntiin, ja ilmaisut ”Espoon perukoilla” ja ”Vantaan metsissä” alkavat taas kuulostamaan ironisilta.

Kuva: Tapio Kauma

Tällä kertaa hiihdimme Hämeen peltojen ja metsien lisäksi jäällä, mistä saakin ylivertaisen näkymän kansallisromanttikkojamme innottaneeseen luontoon. Matkan muistettavampia taipaleita oli Päijänteen ylitys Padasjoella:

”Hiihdetyämme kolmatta tuntia kohti huoltoa tuli väistämättä selväksi, etteivät kaikki jaksaisi hiihtää takaisin, ainakaan vaadittuun, sangen rivakkaan tahtiin, olimmehan aikataulusta jo selvästi jäljessä. Linjuriakaan emme voineet paikalle soittaa, sillä kuten neohämäläinen sananlasku sanoo: Elämä lyhyt, Päijänne pitkä. Uhrasimme joukostamme ryhmän verran taistelijoita uupumuksen jumalille* ja jatkoimme matkaa. Palattuamme jäälle alkoi näkyvyys pudota, Hämeen julma yö oli alkamassa. Sankarimme sivakoivat rivakasti ja letkamme kärki katosi silmänkantamattomiin**. Viidakon vanha sanalasku 'Keskellä Päijännettä kukaan ei kuule huutoasi' muistui mieleeni, kun tähysin ympärilleni tuolla taianomaisella jäälakeudella, ja huomasin hämmästyksekseni, etten nähnyt valoja missään. Kaikki rannat huokuivat pimeyttä ja kuolemaa. Äkkiä pimeyden keskellä syttyy punainen valo, luulen hourailevani. Pian kuitenkin arvaan sen tulevan  jonomme kärjestä. 'Odotamme perää' vahvistaa sähköinen ääni radiopuhelimesta. Viimeisen kerran kokoamme joukkomme jääkannella: Meitä ei lannisteta! Sukset liukuvat öistä Päijännettä pitkin, jäykkänä ja pystypäin hiihtävät sankarimme kaikella tarmollansa vain yksi ajatus mielessään: Ei tämä hiihtämättä lopu. Viimein saapuu kauan odotettu maihinnousu. Taistelemme tiemme läpi tuhatmetrisen hangen kavutaksemme mäelle tähystämään sijaintiamme. Viimein löydämme polun joka johdattaa meidät pois tästä kaikesta, lämpöön ja tulevaisuuteen. Jossain kaukana näkyy jo sähkövalon keinotekoinen kajo, ja ylitsevuotavainen on ilomme, kun kohtaamme linjurimme pimeällä metsäautotiellä”

 *Sittemmin minulle on selvinnyt, että kaatuneet evakuoitiin onnistuneesti taksilla.
**Hämäläisen yön näkyvyydellä se tarkoittanee ainakin toista sataa metriä.

Kuva: Tapio Kauma

Ilveshiihto vahvistaa yhteisöllisyyden tuntua ja pakottaa vähän ihailemaan hiihtäjien, huollon ja ennenkaikkea hiihdonjohtajan pitkämielisyyttä.

Juuri ihmiset ovakin suurin syy mennä ilveshiihtoon aina vain uudestaan. Usein tutuistakin saa enemmän irti uudessa ympäristössä ja hiihto todellakin on sellainen.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Futuristiset kaudenavajaiset

a
Kuva: Vladimir Heiskanen

Kevätkausi startattiin virallisesti Hämäläis-Osakunnan kaudenvajaisissa, jotka pidettiin 25.1.2013. Kaudenavajaiset ovat perinteisesti niitä bileitä, joissa törmää myös muihinkin kuin hämisläisiin - opiskelijakortilla sisään pääsee muutaman euron nimelliseen hintaan. Historioitsijakin päätti kirjoittaa vihdoin ja viimein hämäläiseen tapaan erittäin ajoissa näistä kekkereistä.

Tänä vuonna kevätkaudenavajaiset järjestettiin futuristisella teemalla. Nyt syytä juhlaan oli vielä normaalia enemmän, sillä samalla aloitettiin Hämäläis-Osakunnan 360. vuosi. Ennen varsinaista baila-bailaa otettiinkin vähän iisimmin mutta toisaalta virallisemmin cocktailien merkeissä Osakuntabaarissa.

Tulin liian ajoissa...

...mutta onneksi asialle tehtiin jotain.

Sitten päästiin kimppuunkin.



Kuraattorikin piti cocktailosiossa synttäripuheen Osakunnalle, maalaillen maisemia siitä, mitä 360 vuoden päästä tästä tapahtuu. Toivottavasti ehdin valmistumaan sitä ennen, varmaa se ei kyllä ole.


Toimiston kerroksessa ihmisiä vastaanottivat kaksi tällaista hopeista ilmestystä. Kuulemani mukaan nämä kaverit ovat ihan yhden osakuntalaisen tyttösen käsialaa. Mukavaa, kun ihmiset jaksavat panostaa! Ainakin vieraiden katse on ihaileva, robotit herättivät kunnioitusta.


Tässä hieman toisenlainen, futuristisempi lähestymisyritys uljaita vartijoitamme kohtaan.

Kuva: Vladimir Heiskanen

Hikiälle, eli Osakunnan ylimmän kerroksen sauna- ja takkahuonetiloihin tuppaa kokoontumaan aina Historioitsijan mielestä parhaat bileet. Sehän näissä koko talon illanvietoissa on parasta, fiiliksen mukaan voi vaihtaa kerrosta. Voit höpötellä tuttujen ja tuntemattomien kanssa hiljaisemmassa tilassa ilman musiikin pauhaamista tai vaihtoehtoisesti käydä Punaisen Myllyn lattialla tanssimassa sekalaista kamaa Kaija Koosta tämän hetken listahitteihin.

Kuva: Vladimir Heiskanen

Historioitsija lähti flunssasta johtuen vähän aiemmin kotiin. Pidemmälle kohti aamuyötä mennessä meininki alkoi sen kuin vilkastua, totuttuun tapaan. Kuulemani mukaan yhdestäkään kuolintapauksesta ei ole raportoitu, joten kaudenavajaisten voidaan siis katsoa onnistuneen oikein mainiosti.

tiistai 15. tammikuuta 2013

HOBitti LAN-party 11.-13.1.2013

Ilves on valittu Uudenmaan vuoden 2013 lajiksi. Ilveksen vuosi uusine virkailijoineen on hiljalleen käynnistymässä ja samalla avataan blogivuosi. Tämän blogin tarkoitus olisi raportoida Hämäläis-Osakunnalla sattunutta ja tapahtunutta.

Vielä ei ole ollut edes kaudenavajaisia, mutta nörttikerhomme HOBitti ehti jo järjestää Historioitsijaakin kiinnostavaa tapahtumaa. Viime viikonloppu vietettiin kolmipäiväisillä LAN-partyillä, tuttavallisemmin ihan vaan laneilla. LANit eivät ole dokausbileet: alkoholin sijaan keskitytään pelaamiseen, koodaamiseen ja yön läpi valvomiseen. Osa katselee leffoja, toiset irkkaavat. Historioitsija ei ole kovin nörtti, mutta tuli sitä kai muutama zombi tapettua ihan perinteen vuoksi.

Kuva: Tatja Malaska

Viikonlopun ruokavalioon kuului lanittajilla erilaisia valmisruokia (mikropitsaa, lihapiirakoita, nakkeja, pinaattilettuja) ja muita gourmet-elämyksiä, kuten perunalastuja. Kaikki ei ollut ihan stereotyyppisintä lanimeininkiä kuitenkaan. ES:n sijaan energiajuomamerkeistä yleisin näytti olevan Lidlin versio. Eräs naispuolinen *kröh* joi kylläkin totuttuun tapaan perinteistä LAN-juomaansa lonkeroa. Eipä silti voi väittää, etteikö laneilla joskus olisi eeässäkin pärissyt...

PääsiäisLANit 2012

Lauantaina kävimme hakemassa pojille ja itsellemme hieman pitsaa. Kaksi tyttöä ja kuusi pitsaa käänsi useamman miehen päät pikkutunteina Kampissa, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, johtuiko saamamme huomio ennemminkin karvareunaisesta tonttulakistani. Laneilla pitää olla lanihattu - jos ei muuten niin ainakin siksi, että likaiset hiukset voi piilottaa. Mikäli hiukset eivät ole likaiset, aina voi feikata ja leikkiä nörttihikistä myssy päässä. Stereotypiasta poiketen LAN-partyt Hämiksellä pitävät sisällään aina myös saunomista, joten valitettavasti läpitunkevin tuoksu tulee lähinnä roskaruuasta sukkamehun sijaan.

4 x Tosimiehen vege + 2 x oma valinta

Ei sitä ihan aivoja narikkaan heitetty. Perinteiseen tapaan pelattiin myös IRC-visailua, kanavalla #heikoinlenkki. Kerta toisensa jälkeen sitä ällistyy osakuntatoverien hyvästä yleissivistyksestä ja oman pään rajallisesta kapasiteetista. Kutsuin vahingossa Nordeaa yhä Meritaksi ja väitin, että maa, jossa espanjalaiset portaat sijaitsevat, on Rooma. Jälkimmäinen meni itse asiassa oikein, vastaukseni kelpasi.

Taustalla pyörii mielenkiintoinen versio Saksikäsi Edwardista.

Historioitsijalla oli kivaa, tästä se vuosi lähtee!